* Seikkailun jano: Shackletonilla oli aito rakkaus ulkoilmaan ja halu testata rajojaan. Hän nautti uusien maiden tutkimisen mukanaan tuomista fyysisistä haasteista ja tuntemattomuudesta.
* Halu todistaa itsensä: Shackleton, vahva kunnianhimoinen mies, yritti tehdä jälkensä maailmaan. Hän halusi saada tunnustusta saavutuksistaan ja jättää perintönsä taakse.
* Ihastus Etelämantereesta: Shackleton veti puoleensa valtava ja tutkimaton Etelämanner. Hän näki sen suuren kauneuden ja mysteerin paikkana, ja hän oli päättänyt voittaa sen haasteet.
* Isänmaallisuus: 1900-luvun alussa vallitsi vahva kansallisen ylpeyden tunne, ja Shackleton tunsi velvollisuudekseen edustaa maataan, Britanniaa, maailman näyttämöllä.
* Tieteellinen uteliaisuus: Seikkailun lisäksi Shackleton tunnusti tieteellisen tutkimuksen arvon. Hän uskoi, että Etelämantereen tutkiminen voisi tarjota arvokkaita näkemyksiä luonnosta.
On tärkeää huomata, että Shackletonia ei motivoi vain kunnia tai kunnianhimo. Hän välitti myös syvästi miehistöstään ja osoitti uskomatonta johtajuutta äärimmäisissä vastoinkäymisissä, erityisesti kuuluisan Endurance-matkansa aikana.
Kaiken kaikkiaan Ernest Shackletonin pyrkimystä tulla tutkimusmatkailijaksi ruokkii henkilökohtainen kunnianhimo, rakkaus seikkailuihin, tieteellinen uteliaisuus ja vahva velvollisuudentunto maataan kohtaan.