* Kohtalon ja vapaan tahdon luonteen tutkiminen: Diderot oli vapaan tahdon ja rationalismin puolustaja, mutta *Jacques the Fatalist* kamppailee determinismin kysymyksen kanssa. Tarinan keskittyminen näennäisesti ennalta määrättyihin tapahtumiin ja hahmojen kyvyttömyys paeta kohtaloaan herättää haastavia kysymyksiä ihmisen toiminnasta.
* Kertomusmuodon kokeileminen: Diderot oli kirjallisuuden uudistaja, joka haastoi perinteiset kerronnalliset rakenteet. *Jacques the Fatalist* on leikkisä ja pirstoutunut romaani, joka hyppää eri tarinoiden välillä, vaihtaa näkökulmia ja käyttää epätavallisia tekniikoita. Tämä oli tietoinen yritys irtautua perinteisistä kirjallisuuden normeista.
* Yhteiskunnallisten normien kritiikki: Romaani satiirisoi yhteiskunnallisia konventioita ja tekopyhyyttä hahmojen nokkelalla pilailulla ja kyynisillä havainnoillaan. Diderot käyttää tarinaa pilkkaamaan aikansa aristokratiaa, armeijaa ja muita instituutioita.
* Hänen filosofisten ideoidensa esittely: Diderot'n työ on syvästi imeytynyt hänen filosofisiin näkemyksiinsä materialismista, ateismista ja järjen tärkeydestä. *Jacques the Fatalist* kutoo nämä ideat kertomukseen ja haastaa hienovaraisesti perinteiset uskonnolliset ja metafyysiset uskomukset.
* Pelkkää viihdettä varten: Vaikka romaani on filosofinen teos, se on myös uskomattoman viihdyttävä. Dialogi on nokkelaa, hahmot mieleenpainuvia ja tarina täynnä käänteitä. Diderot todennäköisesti nautti haasteesta luoda teos, joka voisi olla sekä älyllisesti stimuloiva että kiinnostava lukijoille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että *Jacques the Fatalist* on Diderot'n monipuolinen älyllinen uteliaisuus ja halu kokeilla sekä muotoa että sisältöä. Hän käytti romaania tutkiakseen monimutkaisia filosofisia kysymyksiä, arvostellakseen yhteiskuntaa ja viihdyttääkseen yleisöään leikkisällä ja provosoivalla tavalla.