Tässä on erittely runon keskeisistä elementeistä:
Rakenne ja rytmi:
* Runo on jaettu viiteen osaan , jokaisella on erilainen rytmi ja sävy.
* Lindsay käyttää toistoa, onomatopoiaa ja assonanssia luoda ajava, hypnoottinen vaikutus, matkimalla rummun lyöntiä tai heimotanssin rytmiä.
Kuvat ja teemat:
* Primitiivinen voima: Runo alkaa elävällä kuvauksella Kongo-joesta ja sitä ympäröivästä viidakosta korostaen luonnon raakaa, kesyttämätöntä voimaa ja afrikkalaisten primitiivistä energiaa.
* Kolonialismi: Runo tutkii kolonialismin tuhoisaa vaikutusta Kongoon, erityisesti sen resurssien riistoa ja ihmisten alistamista. Kuvat "valkoisen miehen taakasta" ja "mustan miehen surusta" ovat yleisiä.
* Ihmiskunta: Runo pohtii viime kädessä kaikkien ihmisten yhteistä inhimillisyyttä korostaen ihmiskokemuksen yleismaailmallisia taisteluita ja voittoja.
Merkittävät osat:
* Osio 1: Esittelee Kongo-joen ja sitä ympäröivän maiseman luoden kunnioituksen ja ihmetyksen tunteen.
* Osa 2: Keskittyy alkuperäiskansojen rytmiseen laulamiseen ja rummutukseen korostaen heidän alkuvoimaansa ja yhteyttä luontoon.
* Osio 3: Kuvaa valkoisen miehen saapumista ja modernin teknologian käyttöönottoa, mikä häiritsee luonnollista tasapainoa ja johtaa hyväksikäyttöön.
* Osa 4: Ilmaisee kolonisoitujen ihmisten surun ja tuskan valittaen heidän kulttuurinsa ja vapautensa menetystä.
* Osio 5: Tarjoaa välähdyksen toivosta ja lunastuksesta, mikä viittaa siihen, että Kongolla on kärsimyksistään huolimatta edelleen mahdollisuus uudistua ja parantua.
Kongo on kaiken kaikkiaan monimutkainen ja monitasoinen runo, joka kutsuu lukijoita pohtimaan luonnon voimaa, kolonialismin seurauksia ja ihmiskunnan kestävää henkeä. Se on voimakas esimerkki imagistisesta runoudesta joka käyttää ääntä ja rytmiä herättämään lukijassa viskeraalisen vasteen.