***
> Luku yksi
> Höyrystin vahingossa ALGEBRA-OPETTAJANI.
> Sitä ei unohda, vaikka olisit 12-vuotias lukihäiriö, jolla on ADHD, kuten minä. Tarkoitan, useimmat opettajat eivät olleet niin jännittäviä joka tapauksessa, paitsi rouva Dodds, joka oli todellinen kiihkoilija. Ensinnäkin hän käytti näitä mustia, teräviä kenkiä, jotka napsahtivat aina, kun hän käveli käytävää pitkin. Toisaalta hänen silmänsä muistuttivat minua haukkaa. Hänellä oli tapa katsoa minua kuin hän näki kalloni läpi.
> Rouva Dodds oli myös ainoa opettaja, joka oli koskaan saanut minut tuntemaan oloni huonoksi ADHD:stäni. "Percy", hän sanoi, "sinä pärjäisit paljon paremmin, jos yrittäisit vain keskittyä."
> Halusin aina kertoa hänelle, että yritin keskittyä, mutta aivoni oli vain kytketty eri tavalla. Tarkoitan, että kun sinulla on aivot kuten minulla, se on kuin tuhat eri radioasemaa lähettäisi yhtä aikaa. Se ei ollut vain yksi asema, vaan ne kaikki, jokainen äänekkäämpi kuin edellinen.
> Mutta en ole koskaan sanonut siitä mitään. Istuin vain hänen luokkansa takaosassa ja haaveilin kaikista asioista, joita haluaisin mieluummin tehdä kuin oppia toisen asteen kaavasta.
***
Kerro minulle, jos haluat lukea lisää!