1. Tietojen ja lukutaidon säilyttäminen: Luostarit olivat usein ainoat oppimiskeskukset varhaiskeskiajalla. Munkit kopioivat huolellisesti muinaisia tekstejä säilyttäen tietoa, joka muuten olisi voinut kadota. He kehittivät scriptoria (kirjoitushuoneita) ja kirjastoja edistäen lukutaitoa ja stipendiä. Tämä rooli oli ratkaiseva klassisen tiedon välittämisessä ja keskiaikaisen henkisen elämän kehityksessä.
2. Maatalouden innovaatiot ja elintarviketuotanto: Luostarit olivat usein omavaraisia ja kehittivät tehokkaita viljelymenetelmiä, karjanhoitoa ja elintarvikkeiden säilöntätekniikoita. Tämä lisäsi yhteisöjen yleistä taloudellista hyvinvointia erityisesti niukkuuden aikoina. Jotkut luostarit ovat jopa erikoistuneet tuottamaan tiettyjä kasveja tai tuotteita, mikä edistää alueellista kauppaa ja elintarviketurvaa.
3. Hyväntekeväisyystyö ja sosiaalihuolto: Munkit harjoittivat usein laajaa hyväntekeväisyystyötä, hoitaen sairaita, köyhiä ja matkailijoita. He perustivat sairaaloita, orpokoteja ja sairaaloita, jotka tarjosivat keskeisiä sosiaalisia palveluja, jotka usein puuttuivat keskiaikaisesta yhteiskunnasta. Heidän omistautumisensa huono-osaisten auttamiseen oli merkittävä rooli sosiaaliturvajärjestelmien kehittämisessä.