Historioitsijat viittaavat usein aksiaaliseen aikakauteen merkittävän älyllisen ja kulttuurisen muutoksen ajanjaksona, joka tapahtui eri puolilla maailmaa noin 6. vuosisadalla eaa. Termin keksi ensimmäisenä saksalainen filosofi Karl Jaspers kirjassaan "The Origin and Goal of History" (1949).
Syyt sen tärkeydelle:
1. Uskonnollinen ja filosofinen kehitys: Aksiaalikauden aikana syntyi uusia uskonnollisia ja filosofisia ideoita ja käytäntöjä. Tämä sisälsi suurten uskonnollisten perinteiden, kuten buddhalaisuuden, konfutselaisuuden, hindulaisuuden, jainismin, juutalaisuuden, taolaisuuden ja zoroastrismin, syntymisen. Nämä uskomusjärjestelmät korostivat yksilöllistä henkisyyttä, etiikkaa ja itsetutkiskelua.
2. Tieteen edistysaskel: Tällä aikakaudella tapahtui myös merkittäviä tieteellisiä edistysaskeleita, mukaan lukien panokset matematiikassa, tähtitiedessä, lääketieteessä ja tekniikassa. Kirjoitusten kehittyminen ja lukutaidon leviäminen helpotti tiedon ja ajatusten leviämistä.
3. Kaupungistuminen ja poliittinen muutos: Aksiaaliaikaa leimasivat lisääntyvä kaupungistuminen ja voimakkaiden imperiumien ja kaupunkivaltioiden syntyminen. Nämä muutokset johtivat muutoksiin poliittisissa rakenteissa ja yhteiskunnallisessa organisaatiossa.
4. Kulttuurivaihto ja vuorovaikutus: Kaupan ja viestinnän lisääntyessä maailman eri alueet kokivat kulttuurivaihtoa ja vuorovaikutusta. Tämä johti ideoiden ja käytäntöjen sekoittumiseen, mikä rikasti entisestään kulttuurista monimuotoisuutta.
5. Moraalisia ja eettisiä pohdintoja: Aksiaaliajalle oli ominaista syvä moraalien ja eettisten arvojen pohdiskelu. Tänä aikana kehitettiin eettisiä järjestelmiä ja käytännesääntöjä, jotka korostivat inhimillistä vastuuta ja myötätuntoa.
Kaiken kaikkiaan aksiaaliaikaa pidetään muutosvaiheena, joka loi perustan monille kulttuurisille, uskonnollisille ja filosofisille perinteille, jotka muokkaavat ihmissivilisaatiota tähän päivään asti.