Realismissa on useita teorian alatyyppejä tai muunnelmia:
1. Poliittinen realismi :Tämä perinteinen lähestymistapa realismiin korostaa vallan ja kansallisten etujen roolia kansainvälisissä suhteissa. Siinä oletetaan, että valtiot ovat ensisijaisia toimijoita, pyrkivät maksimoimaan valtansa ja turvallisuutensa ja ovat usein valmiita käyttämään voimaa tai pakkoa saavuttaakseen tavoitteensa.
2. Neorealismi :1970-luvulla syntyvä uusrealismi on rakenteellisempi ja järjestelmällisempi versio realismista. Se keskittyy kansainväliseen järjestelmään valtion käyttäytymisen päätekijänä väittäen, että kansainvälisen järjestelmän anarkkisuus, jossa ei ole kattavaa auktoriteettia, saa valtiot priorisoimaan oman turvallisuutensa ja valtansa.
Epärealististen lähestymistapojen tyypit
On olemassa useita epärealistisia lähestymistapoja, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia kansainvälisten suhteiden ymmärtämiseen:
1. Liberalismi Liberalismi korostaa yhteistyön, taloudellisen keskinäisen riippuvuuden ja kansainvälisten instituutioiden roolia rauhan ja vaurauden edistämisessä kansojen välillä. Se väittää, että taloudellinen keskinäinen riippuvuus, demokraattinen hallinto ja ihmisoikeuksien leviäminen voivat vähentää konflikteja ja edistää valtioiden välistä yhteistyötä.
2. Konstruktivismi :Konstruktivismi väittää, että sosiaaliset ja poliittiset realiteetit rakentuvat jaettujen ideoiden, normien ja identiteettien kautta sen sijaan, että ne olisivat objektiivisia tosiasioita. Se keskittyy ideoiden ja käsitteiden rooliin kansainvälisten suhteiden muovaamisessa ja siihen, miten nämä ideat muokkaavat valtion identiteettiä, etuja ja käyttäytymistä.
3. Marxismi :Marxilaiset lähestymistavat tarkastelevat kansainvälistä järjestelmää luokkataistelun ja taloudellisten rakenteiden linssin läpi. He väittävät, että kapitalististen järjestelmien hallitsema globaali talous ja sen tuottama epätasa-arvo ovat konfliktien ja sorron perimmäisiä syitä kansainvälisissä suhteissa.
4. Feminismi :Feministit kritisoivat perinteisiä kansainvälisten suhteiden teorioita androsentrisyydestä ja sukupuolen roolin laiminlyömisestä. Ne keskittyvät naisten kokemuksiin kansainvälisissä suhteissa, vallan ja konfliktien sukupuoliulottuvuuksista sekä sukupuolten tasa-arvon tarpeesta rauhan saavuttamiseksi.
5. Postkolonialismi :Postkolonialismi haastaa perinteisten kansainvälisten suhteiden teorioiden eurokeskeisen näkökulman. Se tutkii, miten kolonialismi ja sen perintö muokkaavat edelleen globaaleja valtarakenteita, eriarvoisuutta ja kansainvälisiä suhteita erityisesti entisten siirtomaiden näkökulmasta.
6. Ympäristökäsitys :Ympäristöpolitiikka korostaa ympäristöasioiden ja huolenaiheiden roolia kansainvälisissä suhteissa. Siinä tarkastellaan ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön, ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen niukkuuden haasteita sekä kansainvälisen yhteistyön tarvetta näiden globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.
Nämä teoriat tarjoavat erilaisia linssejä maailman asioiden analysointiin ja ymmärtämiseen, tarjoavat monipuolisia näkökulmia kansainvälisten suhteiden luonteeseen, konfliktien ja yhteistyön syihin sekä mahdollisuuksiin saavuttaa rauhaa ja vakautta monimutkaisessa ja toisiinsa kytkeytyneessä maailmassa.