Kirjoittaja: Robert Frost
Lomake: Sonetti
Rhyme Scheme: ABBA ABBA CDCDCD
Rakenne: Runo on jaettu kahteen osaan, joista kumpikin koostuu kahdesta säkeestä. Ensimmäinen osa kuvaa maanviljelijän yksinäisyyttä ja toinen osa hänen yhteyttään luontoon.
Kieli: Runo on kirjoitettu yksinkertaisella, suoraviivaisella kielellä, mutta Frost käyttää useita huolellisesti valittuja sanoja ja kuvia luodakseen elävän ja mieleenpainuvan muotokuvan maanviljelijästä ja hänen elämästään.
Kuvat: Runo on täynnä rikasta kuvastoa, joka auttaa luomaan tunteen maanviljelijän eristäytymisestä ja yksinäisyydestä. Esimerkiksi "varhaisen aamun pimeys" ja "yksinäinen tie" viittaavat autiouden ja hylättymisen tunteeseen, kun taas "lumiset pellot" ja "tyhjät ladot" herättävät ankaruuden ja hedelmättömyyden tunteen. Sitä vastoin runon toisessa osassa on useita luonnonkauneuden kuvia, kuten "lintujen laulu" ja "kukkivat kukat", jotka viittaavat toivon ja uudistumisen tunteeseen.
Sävy: Runon sävy on synkkä ja heijastava, ja siinä on nostalgiaa ja katumusta. Puhuja näyttää katsovan takaisin maanviljelijän elämään ihailun ja säälin sekoituksella.
Teema: Runo pohtii yksinäisyyden teemaa ja sitä, kuinka se voi olla sekä taakka että voiman lähde. Maanviljelijä on yksinäinen hahmo, työnsä ja olosuhteiden vuoksi eristäytynyt muusta maailmasta, mutta hän on myös ylpeä ja itsenäinen mies, joka löytää lohtua luonnosta. Runo antaa ymmärtää, että vaikeimmissakin olosuhteissa on aina toivoa ja uudistumista.
Johtopäätös: "Yksinäinen maanviljelijä" on voimakas ja liikuttava runo, joka tutkii yksinäisyyden, itsenäisyyden ja toivon monimutkaisia tunteita. Frostin yksinkertaisen kielen, elävien kuvien ja huolellisen rakenteen ansiosta syntyy ikimuistoinen ja ajatuksia herättävä taideteos.