Runo on kirjoitettu vapaassa säkeessä, jonka rytminen ja musiikillinen laatu syntyy tiettyjen sanojen ja lauseiden toistosta. Kieli on yksinkertainen ja suora, mutta siinä on myös runsaasti kuva- ja symboliikkaa. Runon kuvasto on peräisin luonnosta, ja puhuja käyttää puiden, tähtien ja tulikärpästen kuvia luomaan tunnelmaa ja tunnelmaa. Myös runon symboliikka on ammentunut luonnosta, ja vuodenaikojen vaihtuminen ja yön tulo edustavat ajan kulumista ja kuoleman väistämättömyyttä.
Runon pääteemoja ovat ajan kuluminen, luonnon kauneus ja elämän tarkoituksen etsintä. Puhuja pohtii elämän ohimenevyyttä ja kuoleman väistämättömyyttä, mutta hän löytää lohtua ja kauneutta myös luonnosta. Runon otsikko "Alkakoon ilta" viittaa ajan kulumisen hyväksymiseen ja halukkuuteen omaksua yö.