Viimeisen valon hämärtyessä lännen taivaalla,
Ja päivän myllerrys vajoaa hiljaiseen lepoon,
Tulemme sinun luoksesi, kaiken valheen Lähteen,
Sydämissämme, kun pimeys ottaa täyden harjanteen.
Joukko etsijiä, kokoontui sovussa,
Mielemme yhdistävät sinun johtolankasi,
Tuomme ajatuksemme Herran eteen,
Nöyrässä rukouksessa painoimme päämme.
Ja kun yö peittää meidät viittaansa,
Tunnemme läsnäolosi ympärilläsi, sisälläsi,
Rauha laskeutuu, kuin lempeän tuulen pehmeä isku,
Sinun rakkautesi, majakka syvimmässä melussa.
Olkoon niin, vapaamuurarin pyyntö vilpitön,
Rukous, joka resonoi läpi ajan,
Lähestyköön hyvä tahtosi ja siunauksesi,
Ja ohjaa meitä aina pyhässä etsissäsi.
Ykseydessä ja rakkaudessa me etsimme Sinun armoasi,
Jokaisella ajatuksella, jokaisella lausutulla sanalla,
Anna meille voimaa kestää maailman syleily,
Ja olkoon valosi ikuisesti liikuttunut.
Kun kokous päättyy, lähdemme pyhäköstäsi,
Kiitollisella sydämellä ja ilolla,
Kannamme rakkauttasi, liekki, joka kietoutuu,
Sielumme ikuisesti taivaallisessa lennossa.
Ja kun nousemme tervehtimään vastasyntynyttä aamunkoittoa,
Kannamme mukanamme Sinun ikuista kipinääsi,
Toivon säde, jota ei koskaan peruuteta,
Jokaisessa haasteessa löydämme jälkensä.
Olkoon se aikamoinen, vapaamuurarimme lupaus sinulle,
Kuljeskella elämän polkua totuudella ja huolella,
Yhtenäisyydessä olemme ikuisesti,
Ja levitä rakkauttasi, maailmaa, jonka todella jakaa.
Muuttukoon nyt pimeys jumalalliseksi valoksi,
Kun palaamme omille tavoillemme,
Olkoon läsnäolosi aina kanssamme yhteen,
Ja täytä sydämemme ikuisella armolla.