* Se voi luoda rytmiä ja musikaalisuutta. Tapa, jolla sanat järjestetään runossa, voi luoda rytmin tunteen, mikä voi tehdä runosta nautinnollisempaa lukea ja kuunnella. Esimerkiksi Edgar Allan Poen runo "Korppi" tunnetaan trokaisen oktametrin käytöstä, joka on mittari, joka koostuu kahdeksasta iambista (painotetuista tavuista, joita seuraa painottamattomia tavuja). Tämä mittari luo rytmin ja jännityksen tunteen, joka auttaa rakentamaan runon tunnelmaa.
* Se voi korostaa tiettyjä sanoja tai ideoita. Sanojen sijoittelujärjestystä runossa voidaan käyttää myös tiettyjen sanojen tai ideoiden korostamiseen. Esimerkiksi Robert Frostin runossa "Stopping by Woods on a Snowy Evening" puhuja toistaa riviä "Kenen metsät nämä ovat, luulen tietäväni" läpi runon. Tämä toisto korostaa puhujan epävarmuutta siitä, kuka metsän omistaa, ja se auttaa myös luomaan mysteerin ja ihmetyksen tunteen.
* Se voi luoda visuaalisen tehosteen. Sivun sanojen asettelua voidaan käyttää myös visuaalisen tehosteen luomiseen. Esimerkiksi William Blaken runossa "The Tyger" puhuja käyttää sarjaa lyhyitä, staccato-rivejä luodakseen energian ja jännityksen tunteen. Tämä visuaalinen tehoste auttaa välittämään puhujan kunnioituksen ja ihmettelemään tiikerin voimaa ja kauneutta.
* Se voi kuvastaa runoilijan tarkoitusta. Tapaa, jolla sanat järjestetään runossa, voidaan käyttää myös kuvastamaan runoilijan tarkoitusta tai tarkoitusta. Esimerkiksi Robert Frostin runo "The Road Not Taken" käyttää sarjaa rinnakkaisia rakenteita välittääkseen puhujan epävarmuuden ja päätöksenteon tunteen. Tämä rakenne auttaa heijastamaan puhujan ajatteluprosessia ja hänen lopullista päätöstään valita vähemmän kuljettu tie.
Kaiken kaikkiaan sanajärjestys on tärkeä osa runoutta, jota voidaan käyttää useiden erilaisten tehosteiden luomiseen. Valitsemalla huolellisesti sanojen sijoittelujärjestyksen runoilijat voivat luoda runoja, jotka ovat rytmiä, musikaalisia, visuaalisesti houkuttelevia ja merkityksellisiä.