Dramaattinen monologi on runo, jossa yksittäinen hahmo, puhuja, puhuttelee implisiittistä kuuntelijaa. Puhuja voi olla todellinen tai kuvitteellinen henkilö, ja runo voi olla kirjoitettu missä tahansa tyylissä tai muodossa.
Dramaattiset monologit tutkivat usein puhujan sisäisiä ajatuksia ja tunteita, ja niiden avulla voidaan luoda läheisyyden ja välittömän tunteen puhujan ja lukijan välille. Tunnetuimpia dramaattisia monologeja ovat Robert Browningin "My Last Duchess", Alfredin, Lord Tennysonin "The Lady of Shalott" ja T.S.:n "The Waste Land". Eliot.
Tässä on joitain dramaattisten monologien ominaisuuksia:
- Runon puhuu yksi hahmo.
- Hahmo puhuttelee epäsuoraa kuuntelijaa.
- Runon voi kirjoittaa missä tahansa tyylissä tai muodossa.
- Runo tutkii usein puhujan sisäisiä ajatuksia ja tunteita.
- Runo luo läheisyyden ja välittömän tunteen puhujan ja lukijan välille.
Dramaattisia monologeja voidaan käyttää tehokkaasti tutkimaan monimutkaisia hahmoja ja teemoja. Niitä voidaan käyttää myös tunnelman luomiseen ja lukijassa voimakkaan tunnereaktion herättämiseen.