Runouden siirtymäkausi, joka kesti 1600-luvun alusta 1700-luvun puoliväliin, oli suuren muutoksen ja kokeilun aikaa englanninkielisessä kirjallisuudessa. Tänä aikana syntyi uusia runollisia muotoja, kuten sankarillinen pari ja pilaeepos, sekä uusia runollisia välineitä, kuten satiiria ja parodiaa. Seuraavat ovat siirtymäkauden runokauden ominaisuudet:
Lomake:
- Sankarillisten parien käyttö
- Tyhjän säkeen käyttö
- Eepoksen käyttö
Teemat:
- Vanhan järjestyksen ja uuden yhteiskunnallisen, älyllisen ja poliittisen järjestyksen välinen jännite
- Uskonnon ja uskonnollisten ideoiden voima
- Rakkaus, halu ja seksuaalisuus
- Intohimon ja järjen ristiriita
- Luonnon voima ja ylevä
Tyyli:
- Koristeellinen ja hienostunut sanasto
- Paradoksin, antiteesin ja muiden retoristen keinojen käyttö
- Viittauksia klassiseen kirjallisuuteen ja historiaan
- Satiirin, parodian ja burleskin käyttö