Runossa Rizal ilmaisee rakkautensa ja kiitollisuutensa maataan ja sen kansaa kohtaan pohtien uhrauksiaan ja pyrkimyksiään heidän vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Hän jättää hyvästit perheelleen ja ystävilleen ja pyytää heiltä anteeksiantoa ja ymmärrystä teoilleen. Rizal puhuu myös Espanjan viranomaisille ja ilmaisee toivovansa, että hänen kuolemansa toimisi kipinänä Filippiinien itsenäisyyden vallankumouksen sytyttämiseen.
Otsikko "Mi Ultimo Adios" vangitsee Rizalin viestin syvällisen merkityksen ja lopullisuuden. Se on koskettava ja synkkä jäähyväinen, joka välittää runoilijan syvät tunteet, vakaumukset ja horjumattoman sitoutumisen kansakuntaansa kohtaan. Runo edustaa voimakasta todistusta Rizalin isänmaallisuudesta ja pysyvästä perinnöstä, jonka hän jätti jälkeensä filippiiniläisten nationalismin symbolina.