Jalo ja kunnia :Shakespeare esittää jaloja hahmoja, jotka ilmentävät hyveitä, kuten rehellisyyttä, uskollisuutta ja epäitsekkyyttä. Esimerkiksi hahmot, kuten Brutus elokuvassa "Julius Caesar" ja kuningas Lear "Kuningas Learissa", osoittavat vahvaa kunnian ja velvollisuuden tunnetta.
Paha ja petos :Shakespeare esittelee myös ilkeitä hahmoja, joilla on ominaisuuksia, kuten viekkaus, petos ja petollisuus. Hahmot, kuten Iago elokuvassa "Othello" ja Edmund elokuvassa "King Lear", ovat esimerkkejä ihmisluonnon pimeästä puolesta.
Rakkaus ja intohimo :Shakespearen näytelmät ovat täynnä intohimoisia rakkaustarinoita. Hahmot kokevat voimakkaita romanttisia tunteita, jotka johtavat usein traagisiin seurauksiin. Esimerkiksi Romeon ja Julian välinen rakkaus "Romeossa ja Juliassa" on osoitus rakkauden voimasta.
Kateus ja kateus :Shakespeare tutkii mustasukkaisuuden ja kateuden tuhoisia vaikutuksia. Näiden tunteiden kuluttamat hahmot harjoittavat usein tuhoisaa käyttäytymistä, joka johtaa heidän romahtamiseensa. Esimerkiksi Othellon mustasukkaisuus "Othellossa" saa hänet tekemään traagisia tekoja.
Voima ja kunnianhimo :Shakespeare kuvaa vallan ja kunnianhimoa monien hahmojen liikkeellepanevana voimana. Vallanhalu voi johtaa moraalisiin kompromisseihin ja konflikteihin, kuten nähdään näytelmissä, kuten "Macbeth" ja "Kuningas Lear".
Nokkeluutta ja huumoria :Shakespearen näytelmät tunnetaan älykkäästä sanaleikkistään ja huumoristaan. Hahmot harrastavat usein nokkelaa pilailua ja humoristista vaihtoa tarjoten koomista helpotusta vakavien teemojen keskellä.
Tyhmyys ja tietämättömyys :Shakespeare esittää myös typeriä hahmoja, joilla ei ole arvostelukykyä tai ymmärrystä. Hahmot, kuten Bottom "Kesäyön unelmassa" ja Sir Andrew Aguecheek elokuvassa "Kahdestoista yö", ovat esimerkkejä typeryydestä ja tietämättömyydestä.
Voima ja kestävyys :Shakespearen teoksissa on vahvoja ja sitkeitä hahmoja, jotka kohtaavat vastoinkäymiset rohkeasti ja päättäväisesti. Esimerkiksi Portia elokuvassa "Venetsialainen kauppias" ja Hermione "The Winter's Tale" -elokuvassa osoittavat joustavuutta haasteiden edessä.
Moraalinen monimutkaisuus :Shakespearen hahmot osoittavat usein moraalista monimutkaisuutta. He eivät ole puhtaasti hyviä eivätkä puhtaasti pahoja, vaan pikemminkin monitahoisia yksilöitä, joilla on ristiriitaisia tunteita ja motivaatioita. Tämä monimutkaisuus lisää hänen hahmoihinsa syvyyttä ja realistisuutta.
Shakespeare tutkii näitä ja monia muita ominaisuuksia näytelmissään, heijastaen ihmisluonnon rikkautta ja monimuotoisuutta.