Runo alkaa rivillä "Trane olit vapauden ääni", joka asettaa sävyn runon muulle osalle. Brathwaite kuvailee Coltranen musiikkia "äänijoeksi", joka "virtasi maailman kaduilla". Hän kehuu myös Coltranen improvisointikykyä sanomalla, että hän voisi "saa saksofoni puhumaan".
Coltranen musiikin juhlimisen lisäksi runossa käsitellään myös vapauden ja henkisyyden teemoja. Brathwaite kirjoittaa, että Coltranen musiikki "avasi uuden tilan" ihmisille kokea vapautta ja että se "saa meille välähdyksen jumalallisuudesta".
Runo päättyy riveihin "Trane olet poissa, mutta musiikkisi elää / kaikkien sen kuulijoiden sydämissä ja sieluissa." Tämä on sopiva kunnianosoitus muusikolle, jolla oli niin syvällinen vaikutus maailmaan.
Tässä runon tarkempi analyysi:
* Runon otsikko "Trane" viittaa Coltranen lempinimeen. Tämä osoittaa, että Brathwaite kirjoittaa henkilökohtaisesta näkökulmasta ja että hänellä on syvä yhteys Coltranen musiikkiin.
* Runo on kirjoitettu vapaassa säkeessä, minkä ansiosta Brathwaite voi luoda spontaanisuuden ja improvisaation tunteen. Tämä sopii runoon muusikosta, joka tunnettiin improvisaatiotaidoistaan.
* Runossa käytetään paljon kuvia kuvaamaan Coltranen musiikkia. Brathwaite vertaa Coltranen musiikkia jokeen, tuuleen ja tuleen. Tämä kuva auttaa luomaan tunteen Coltranen musiikin voimasta ja kauneudesta.
* Runossa käytetään myös paljon toistoa. Brathwaite toistaa rivit "Trane, sinä olit vapauden ääni" ja "Trane, olet poissa, mutta musiikkisi elää" läpi runon. Tämä toisto auttaa luomaan rytmin ja vauhdin tunteen, ja se korostaa myös Coltranen musiikin merkitystä.
Kaiken kaikkiaan "Trane" on voimakas ja liikuttava kunnianosoitus John Coltranen. Brathwaiten runo vangitsee Coltranen musiikin olemuksen ja hänen vaikutuksensa maailmaan.