Jokainen säkeistö kuvaa taloja eri tilassa, kaikki välittäen surun tunteen. Ensimmäisessä säkeistössä talot "ryssyilevät yhteen/ Kuin värisevät orvot yössä". Talojen persoonallisuus orvoiksi viittaa niiden haavoittuvuuteen ja yksinäisyyteen. Toisessa säkeistössä taloissa kuvataan "tummia, tyhjiä ikkunoita / kuin näkökyvyttömiä silmiä, jotka tuijottavat tyhjyyteen", mikä herättää tyhjyyden ja toivottomuuden tunteen asunnoissa.
Kolmas säkeistö esittelee kaipuun ja toteutumattomien unelmien tunteen, ja talot kuvataan "kahaavana aurinkoa / tulemaan lämmittämään heidän kylmää, harmaata sydäntään". Auringonvalo, ilo ja toivo, on jotain, jota talot kaipaavat epätoivoisesti, mutta eivät voi saavuttaa sitä. Viimeinen säkeistö vahvistaa tätä teemaa ja kuvailee taloja "itkevänä hiljaisena kyyneleenä / kaikille unelmille, jotka eivät koskaan toteutuneet".
Kaiken kaikkiaan runo "Surulliset pienet talot" luo melankolian ilmapiirin välittäen näissä näennäisesti autioissa asunnoissa asuvien ihmisten surun, epätoivon ja toteutumattomien toiveiden. Se saa pohtimaan kamppailuja ja piilotettuja elämää näennäisesti tavallisissa esikaupunkiympäristöissä.