Runo alkaa runoilijan suoralla puheella lukijalle ja kysyy:"Ketä sinä kutsut mustaksi? Olenko minä?" Tämä kysymys asettaa lukijan välittömästi tilanteeseen, jossa hän joutuu kohtaamaan mahdolliset ennakkoluulonsa. Zephaniah tarjoaa sitten joukon esimerkkejä siitä, kuinka termiä "musta" on historiallisesti käytetty halventavana terminä, viitaten sen käyttöön transatlanttisen orjakaupan ja mustien yhteisöjen kohtaaman sorron aikana.
Sefanja korostaa runossa läpi identiteetin monimutkaisuutta ja vivahteita ja haastaa yhteiskunnan asettamat kapeat määritelmät. Hän vakuuttaa mustien yhteisön ylpeyden ja vahvuuden toteamalla:"Olen musta ja olen ylpeä." Runossa käsitellään myös sellaisia kysymyksiä kuin poliisin julmuus, sosiaalinen eriarvoisuus ja tarve yhteistoimiin systeemisen rasismin purkamiseksi.
Ilmauksen "Who You Calling Black" toisto luo tehokkaan soitto- ja vastausrakenteen, joka kutsuu lukijan pohtimaan itseään ja kyseenalaistamaan omia ennakkoluulojaan. Zephaniah'n intohimoinen puhe ja taitava kielenkäyttö herättävät kiireellisyyden tunteen ja vaativat yhteiskunnalta puuttumaan rasismin leviäviin vaikutuksiin ja haastamaan ne.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Benjamin Zephaniah'n runo "Who You Calling Black" toimii voimakkaana rasismin kritiikkinä ja kutsuna sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Koskevan tarinankerronnon ja voimakkaan kielen avulla runo rohkaisee lukijoita haastamaan ennakkoluuloja, omaksumaan monimuotoisuuden ja työskentelemään osallistavamman yhteiskunnan luomiseksi.