Kummitustalo
Kuolleena yönä, kun kuu on kirkas,
Ja tähdet loistavat himmeästi,
Siellä seisoo talo, pelottava näky,
Se täyttää sielusi ääriään myöten.
Sen narisevat ovet ja ikkunat ovat vanhat,
Ja seinät, jotka näyttävät itkevän,
Se houkuttelee niitä, jotka uskaltavat katsoa,
Salaisuudet, joita se säilyttää.
Pelon tunne täyttää ilman,
Kun astut sisään,
Ja hiljaisuudessa voit kuulla,
Kuolleiden kuiskaukset.
Jokaisessa huoneessa on tarina surusta,
Rakkaudesta ja menetyksestä ja tuskasta,
Ja kun vaeltelet onton läpi,
Tunnet heidän henkensä säilyvän.
Varo, vaeltaja, tätä paikkaa,
Sillä se ei ole sitä miltä näyttää,
Ja jos viivyttelet liian kauan, kohtaat
Kohtalo, joka ylittää unelmiesi.
Joten käänny pois, kun vielä voit,
Ja jätä talo taakse,
Sillä pimeyteen se jää,
Ahdistava näkymä löydettäväksi.