Kirjoittaja:José Marti
Yhteenveto:
Los Ancianosissa José Martí pohtii vanhinten voimaa ja viisautta sekä heidän rooliaan yhteiskunnassa. Hän kunnioittaa heidän kokemuksiaan ja uhrauksiaan sekä korostaa heidän yhteyttä menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Runon aloittaa elävä kuvaus iäkkäistä henkilöistä, joita kutsutaan "los ancianoksiksi", joille on ominaista ahkerasti työskennelleet kädet ja kasvot, joissa on ajan ja kokemuksen jälkiä. Martí korostaa heidän tietämyksensä ja tarinoidensa arvoa, joita hän vertaa "pyhän aarteen jäännöksiin".
Hän myöntää, että yhteiskunta saattaa aliarvioida vanhusten panoksia ja asettaa nuoruuden ja voiman etusijalle. Martí kuitenkin väittää, että todellinen voima ei piile pelkästään fyysisessä kyvyssä vaan myös viisaudessa, kokemuksessa ja kestämiskyvyssä.
Runo käsittelee "los ancianoksen" kokemuksia, heidän uhrauksiaan edistyksen ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä heidän hellittämättömiä ponnistelujaan rakentaa polku tuleville sukupolville. Martí uskoo, että heidän toimintansa ovat luoneet perustan, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Hän jatkaa kuvailemalla, kuinka vanhuksilla on viisautta havaita tapahtumien syvemmät merkitykset, ymmärtää elämän monimutkaisuuden hienouksia ja tunnistaa historian mallit. Hänen mukaansa heidän neuvonsa ja opastuksensa ovat korvaamattomia yhteiskunnalle, sillä heillä on avaimet nykyhetken ymmärtämiseen ja tulevaisuuden muokkaamiseen.
Martí päättää runon kehotuksella osoittaa kunnioitusta vanhinten viisaudelle ja panoksille. Hän kehottaa yhteiskuntaa kuuntelemaan tarkasti heidän tarinoitaan, arvostamaan heidän näkökulmiaan ja tunnustamaan roolinsa kollektiivisten muistojen vartijoina ja ihmissivilisaation vartijoina.
"Los Ancianos" on voimakas kunnianosoitus vanhuksille ja syvällinen mietiskely heidän panoksensa merkityksestä yhteiskunnalle. Martí muistuttaa lukijoita siitä, että vaikka yhteiskunta voi korottaa nuoruutta, todellinen voima ja viisaus piilevät aiemmin tulleiden kokemuksissa, uhrauksissa ja perinnöissä.