Sukusuhteiden merkitys on Valituslaulun keskeinen teema. Runon puhuja on nainen, joka on menettänyt miehensä ja lapsensa, ja hän ilmaisee surunsa muistelemalla läheisiä siteitä, joita hän jakoi heidän kanssaan. Hän muistaa, kuinka hänen miehensä oli hänen "sukulaisensa ja ystävänsä" ja kuinka hänen lapsensa olivat hänen "iloa ja iloa". Runossa korostetaan myös uskollisuuden tärkeyttä sukulaisille, sillä puhuja lupaa pysyä uskollisena miehelleen myös kuolemassa.
Tärkeyttä
Lojaalisuuden tärkeys on toinen pääteema Valitussa. Runon puhuja on horjumaton uskollisuudessaan aviomiehelleen, jopa tämän kuoleman jälkeen. Hän kieltäytyy menemästä uudelleen naimisiin ja vannoo olevansa uskollinen hänelle kuolemaansa asti. Tämä uskollisuus nähdään hyveenä anglosaksisessa yhteiskunnassa, ja sitä odotetaan sekä miehiltä että naisilta. Runossa korostetaan myös uskollisuuden tärkeyttä omaa kohtaan, kun puhuja kutsuu perhettään ja ystäviään tukemaan häntä surun aikana.
Naisten rooli
Naisten roolia anglosaksisessa yhteiskunnassa tarkastellaan myös The Lamentissa. Runon puhuja on vahva ja itsenäinen nainen, joka osaa ilmaista suruaan ja surra läheistensä menetystä. Hän pystyy myös pitämään huolta itsestään ja perheestään vastoinkäymisissäkin. Tämä osoittaa, että naisia ei pidetty anglosaksisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti heikkoina tai riippuvaisina, vaan heitä arvostettiin heidän vahvuutensa ja joustavuutensa vuoksi.
Kaiken kaikkiaan The Lament tarjoaa arvokkaita näkemyksiä sukulaissiteen merkityksestä, uskollisuudesta ja naisten roolista anglosaksisessa yhteiskunnassa.