Runossa Anakreon pohtii saamaansa lahjaa. Hän ihmettelee sen kauneutta ja ammattitaitoa, mutta hän toteaa myös, että lahjan arvokkain puoli on rakkaus ja kiintymys, jota se edustaa. Hän väittää, että yksinkertaisin ja halvinkin lahja voi olla merkityksellinen ja arvokas, jos se annetaan vilpittömästi ja huolella.
Runo korostaa saamiemme lahjojen arvostamisen ja vaalimisen tärkeyttä niiden aineellisesta arvosta riippumatta. Se muistuttaa meitä siitä, että lahjan todellinen arvo on antajan ja vastaanottajan välisessä siteessä ja kiintymyksessä.