Ensimmäisessä säkeistössä Wordsworth kirjoittaa siitä, kuinka hänen sydämensä hyppää ylös, kun hän näkee sateenkaaren taivaalla. Hän sanoo, että tämä näky saa hänet tuntemaan olonsa "taas / lapseksi". Tämä viittaa siihen, että Wordsworth uskoo, että lapsuus on suuren ilon ja ihmeiden aikaa ja että hän toivoo saavansa tämän tunteen takaisin aikuisiässä.
Toisessa säkeistössä Wordsworth kirjoittaa kuinka hän rakastaa kävellä maaseudulla ja kuunnella lintujen laulua. Hän sanoo, että nämä kokemukset saavat hänet tuntemaan olonsa "rauhalliseksi ja vapaaksi" ja että ne auttavat häntä unohtamaan ongelmansa. Puhuja uskoo, että luonnolla voi olla parantava vaikutus ihmishenkeen ja että se voi tarjota meille rauhan ja tyyneyden tunteen.
Kolmannessa ja viimeisessä säkeistössä Wordsworth kirjoittaa siitä, kuinka hän toivoo voivansa tuntea tältä loppuelämänsä. Hän sanoo haluavansa "nähdä Proteuksen nousevan merestä; / tai kuulla vanhan Tritonin puhaltavan seppeleen sarveansa". Nämä rivit viittaavat kahteen mytologiseen hahmoon, jotka liittyvät mereen. Puhuja uskoo, että jos hän voi kokea nämä asiat, hän on todella elänyt täyden ja onnellisen elämän.
Kaiken kaikkiaan runo "My Heart Leaps Up When I Behold" kertoo Wordsworthin toivosta pidemmästä, onnellisemmasta elämästä. Hän uskoo, että jos hän voi jatkaa lapsuudessa tuntemansa ilon ja ihmettelyn tuntemista ja jos hän voi viettää aikaa luonnossa, hän pystyy saavuttamaan tämän tavoitteen.