Ihmeiden maailma katsottavana,
Missä nauru kaikui, sydämet ihastuivat,
Luonnon sylissä tanssimme suunnattomasti.
Puiden keskellä niin vihreitä ja korkeita,
Kuiskaussinfonia soi,
Söpöjä melodioita, jotka laskeutuvat lempeästi,
Twilightin terän jättämiä pehmeitä suudelmia.
Taivaan kankaan alla,
Tähdet syttyvät, häikäisevä esitys,
Taivaalliset ihmeet, niin korkeat,
Ne loistavat, niiden valo alkaa hehkua.
Ja kun kuu alkaa nousta,
Sen hopeinen hehku alkaa loistaa,
Ohjaa pehmeästi läpi yön,
Varjojen heittäminen kuin unelma.
Tässä seesteisessä ja rauhallisessa paikassa,
Huomaamme, että sydämemme voi todella vaeltaa,
Ilon ja armon sinfonia,
Luonnon käsivarsilla kutsumme kotimme.