Puhuja jatkaa erilaisten filosofisten käsitteiden tutkimista, kuten yksilön roolia yhteiskunnassa, totuuden etsintää ja todellisuuden luonnetta. Hän tekee sen kevyellä ja kunnioittamattomalla tavalla, pilkaten filosofien teeskentelyä ja heidän ideoidensa abstraktia luonnetta. Hän esimerkiksi kuvailee filosofiaa "sanapeliksi" ja ehdottaa, että filosofit vain "leikittelevät kielellä".
Runo sisältää myös useita satiirisia nykäyksiä Intian koulutusjärjestelmään, ja Hesekielin mielestä he painottivat liikaa rutiininomaista oppimista eikä tarpeeksi kriittistä ajattelua. Hän ehdottaa, että filosofian todellinen arvo ei piile tiedon hankkimisessa, vaan siinä, että oppii ajattelemaan itse.
Viime kädessä "Filosofia" on ajattelun ja kyseenalaistamisen ilon juhla. Hesekiel rohkaisee lukijoita omaksumaan omat sisäiset filosofinsa ja tutkimaan elämän suuria kysymyksiä, vaikka he eivät koskaan löytäisikään kaikkia vastauksia.
Tässä tarkempi tiivistelmä runosta:
* Puhuja aloittaa ilmaisemalla rakkautensa vanhoja filosofiakirjojaan kohtaan, vaikka ne ovatkin ristiriidassa keskenään.
* Hän tutkii erilaisia filosofisia käsitteitä, kuten yksilön roolia yhteiskunnassa, totuuden etsintää ja todellisuuden luonnetta.
* Hän tekee sen kevyellä ja kunnioittamattomalla tavalla, pilkaten filosofien teeskentelyä ja heidän ideoidensa abstraktia luonnetta.
* Hän arvostelee myös Intian koulutusjärjestelmää siitä, että se painottaa liikaa omakohtaista oppimista eikä tarpeeksi kriittistä ajattelua.
* Runon lopussa puhuja rohkaisee lukijoita syleilemään omia sisäisiä filosofejaan ja pohtimaan elämän suuria kysymyksiä.