Tässä on muutamia keskeisiä piirteitä runouden kertojasta:
1. Näkökulma:kertojan näkökulma määrittää näkökulman, josta runo kerrotaan. Se voi olla ensimmäisen persoonan (jossa kertoja puhuu "minänä"), toisen persoonan (osoittaa lukijaa suoraan "sinä") tai kolmannen persoonan (jossa kertoja kuvaa tapahtumia tai ajatuksia ulkoisesta näkökulmasta).
2. Ääni ja sävy:Kertojan ääni ja sävy välittävät runon yleistä tunnelmaa ja asennetta. Sävy voi olla vakava, humoristinen, satiirinen, eleginen tai mitä tahansa siltä väliltä, ja se heijastaa kertojan tunteita ja asennetta aiheeseen.
3. Luotettavuus:Kertojan luotettavuus on tärkeä näkökohta. Esittääkö kertoja luotettavan kertomuksen vai onko siinä ennakkoluuloja, liioittelua tai ironiaa, jotka vaikuttavat lukijan tulkintaan?
4. Karakterisointi:Jos kertoja on fiktiivinen persoona, hänellä voi olla ominaisuutensa, motiivinsa ja suhteensa, jotka muovaavat runon kerrontaa ja teemoja.
5. Sitoutuminen lukijaan:Kertoja voi kääntyä suoraan lukijaan luoden läheisyyden ja yhteyden tunteen tai ottaa irrallisen, havainnoivan lähestymistavan.
Esimerkkejä merkittävistä runouden kertojista:
- Edgar Allan Poen "The Raven" -elokuvassa kertoja on järkyttynyt ja unettomat persoona, joka hallusinoi salaperäistä puhuvaa korppia.
- Robert Frostin "The Road Not Taken" -elokuvassa kertoja pohtii henkilökohtaista valintaa, joka tehtiin valitessaan kahden polun välillä metsässä.
- William Wordsworthin teoksessa "I Wandered Lonely As a Cloud" kertoja kuvaa yksinäistä kokemusta luonnossa välittäen tunteitaan ja ajatuksiaan.
Kertojan roolin ymmärtäminen auttaa lukijoita tulkitsemaan runon sisältöä ja ymmärtämään kirjoittajan tarkoitetun merkityksen ja näkökulman.