Runo esittelee 1700-luvun Englannin nuorten nuorten lakaisutyöntekijöiden ankaraa todellisuutta ja kärsimystä.
Tässä ovat runon pääteemat:
1. Lasten kärsimys ja hyväksikäyttö :Runossa korostetaan nuorten nuorten lakaisutöihin joutuneiden nuorten lasten valitettavia olosuhteita ja vaikeuksia. Blake kuvaa heidän ahdinkoaan, kun heidät viedään perheestään, joutuu pahoinpitelyn kohteeksi ja pakotetaan vaaralliseen ja uuvuttavaan työhön.
2. Syyttömyyden menetys :Nuoren nuokaisijan näkökulmasta runo korostaa näiden lasten kokemaa viattomuuden menetystä ja lapsuutta. Heiltä riistetään lapsuuden ilot ja tilanteensa ankara todellisuus musertaa heidän mielensä.
3. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo :Blake käyttää nuohoojan kokemusta metaforana kritisoidakseen yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Hän paljastaa haavoittuvien lasten hyväksikäytön etuoikeutettujen luokkien toimesta ja korostaa myötätunnon ja empatian puutetta yhteiskunnassa.
4. Uskonnollinen tekopyhyys :Runo kyseenalaistaa uskonnon ja kirkon roolin näiden kärsivien lasten ahdingon käsittelyssä. Se viittaa siihen, että yhteiskunnalliset instituutiot, joiden pitäisi tarjota hoitoa ja suojaa, eivät tee niin, mikä tekee runon uskonnollisista viittauksista ironisiksi ja kriittisiksi.
Blaken runo toimii voimakkaana syytteenä yhteiskunnallisista ongelmista ja epäoikeudenmukaisuudesta ja ilmaisee hänen empatiansa ja huolensa yhteiskunnan haavoittuvia ja syrjäytyneitä jäseniä kohtaan.