1. Toisto: Brathwaite käyttää sanojen, lauseiden ja ideoiden toistoa korostaakseen tiettyjä teemoja ja luodakseen rytmiä ja loitsua runoon. Esimerkiksi rivi "mikään ei ole kaikki" toistuu läpi runon, mikä korostaa kaksinaisuuden ja vastakohtien rinnakkaiselon ajatusta.
2. Metaforat ja symboliikka: Brathwaite käyttää runsaita metaforia ja symboliikkaa herättääkseen mielikuvia ja luodakseen runoon syvemmän merkityksen. Hän esimerkiksi vertaa puhujaa "koneistossa olevaan haamuun" ja viittaa limbotilaan "varjojen kohtuna", mikä viittaa ansaan ja epävarmuuden tunteeseen.
3. Viittaukset: Brathwaite sisältää viittauksia erilaisiin kulttuurisiin, historiallisiin ja kirjallisiin viittauksiin, mukaan lukien myytti Orpheuksesta ja Eurydicesta, afrikkalaisesta diasporasta ja Karibian kokemuksista. Nämä viittaukset lisäävät runoon syvyyttä ja kutsuvat lukijan tutkimaan erilaisia tulkintakerroksia.
4. Fragmentit ja hajallaan oleva syntaksi: Brathwaite käyttää pirstoutuneita linjoja, äkillisiä siirtymiä ja hajanaista syntaksia luodakseen häiriintymisen ja hämmennyksen tunteen, mikä heijastaa puhujan sisäistä myllerrystä ja limbo-tilan kaoottista luonnetta.
5. Keskusteluääni: Runossa on keskustelusävy, ikään kuin puhuja puhuttelee suoraan lukijaa tai käy dialogia. Tämä keskustelutyyli luo läheisyyden ja välittömän tunteen ja vetää lukijan puhujan kokemukseen.
6. Useita ääniä: Brathwaite yhdistää runoon useita ääniä ja näkökulmia edustaen puhujan identiteetin pirstoutunutta ja monitahoista luonnetta. Tämä tekniikka ehdottaa eri äänien monimutkaista vuorovaikutusta yksilön sisällä.
7. Kielten ja murteiden sekoitus: Brathwaite yhdistää runoon englannin, afrikkalaisia kieliä ja karibian kreolien murteita, mikä kuvastaa Karibian alueen kulttuurista monimuotoisuutta ja kielellistä rikkautta.
Näitä tekniikoita käyttämällä Edward Kamau Brathwaite luo monimutkaisen ja monikerroksisen runon, joka tutkii identiteetin, historian ja merkityksen etsimisen teemoja epävarmuuden keskellä.