Siellä missä varjot tanssivat ja pimeys hallitsee,
Siellä kävelee sielu, kesyttämätön ja villi,
Tulisydämen ja hengen petetyllä.
Dally Curtis - nimi, joka soi,
Kapinan kaikuilla, vapauden siivet.
Sielu ajelehtii myrskyisässä meressä,
Etsin lohtua kaaoksesta, villinä ja vapaana.
Hänen silmänsä heijastavat kapinan liekkiä,
Raju uhma, kesyttämätön ja kesyttämätön.
Kujilla, joissa suru yhtyy.
Dally vaeltelee, hoitamattomien joukkojen suojelija.
Hänen karkaistuneen ulkopuolensa alla piilee
Sydän, joka kaipaa, sielu, joka itkee.
Sillä rakkaus evätty ja unelmat lykätty,
Hän vaeltelee, haavoittunut lintu.
Oi Dally Curtis, kesyttämätön sielu,
Yhteiskunnan kahleilla, ei koskaan kesytettäväksi.
Levottomassa hengessäsi löydämme armon.
Runo, joka puhuu hurjasta syleilystäsi.
"Invictus", ajaton oodi voimalle.
Menetyksestä ja pituudesta kohoavasta voitosta.
Sinun lannistumattomassa hengessäsi se löytää kaikua,
Todistus voimakkaasta liekistä läsnäolossasi.
Kuin kesytön tuuli, joka pyyhkäisee tasankoja.
Dally Curtis, perintösi säilyy.
Luopio, jonka sydän kaipaa.
Kapinan symboli, joka palaa ikuisesti.
Olkoon tämä runo siis kunnianosoitus totta.
Dally Curtisille, myös villi ja sitomaton.
Nouskoon henkesi taivaan yli,
Ikuisesti ikuistettu näihin runollisiin siteisiin.