Valtakunnassa, jossa aamu taukoaa,
Kultainen pallo alkaa jahtaamaan.
Aurinko, säteilevä loisto,
Herättää maailman hellästi.
Sen säteet, kuin tulen sormet,
Kosketa puiden latvoja halulla.
Lehdet heiluvat kuin sirot tanssijat,
Ihan kuin olisi ihastunut näyttöstään.
Se kylpee maata lämmössä ja valossa,
Karkottaa yön varjoja.
Kukat kukkivat, niiden terälehdet avautuvat,
Kunnioituksena auringon lempeälle nurinelle.
Linnut laulavat iloisia laulujaan,
Heidän melodiansa auringon siivet kantavat.
Virrat humisevat, niiden virtaukset elävät,
Heijastaa auringon leikkisää sukellusta.
Aurinko, taivaallinen maalari,
Maalaa taivaan ihmeen sävyillä.
Aamunkoitosta hämärään,
Se kutoo taikuuttaan ilman loppua.
Mutta kun päivä lähenee loppuaan,
Aurinko kumartuu kuin väsynyt matkailija.
Se vajoaa horisontin reunan taakse,
Jättää maailman hämärään.
Silti sen perintö jää jäljelle,
Auringonlaskun sidoksen väreissä.
Lupaus uuden aamunkoiton syntymästä,
Kuten aurinko persoonallistaa ikuisen uudestisyntymisen.