Tilanne viittaa tiettyihin olosuhteisiin tai tapahtumiin, joita runossa tapahtuu. Tämä voi sisältää hahmojen toimet, tapahtuvat tapahtumat ja puhujan tai hahmojen tunnetilan. Tilanne on usein runon liikkeellepaneva voima, ja se luo konfliktin tai jännitteen, jota runo tutkii.
Asetus toisaalta viittaa runon fyysiseen ja ajalliseen kontekstiin. Tämä sisältää runon tapahtumapaikan, ajanjakson ja sosiaalisen tai kulttuurisen kontekstin. Asetus voi auttaa luomaan tunnelmaa ja tunnelmaa, ja se voi myös antaa käsityksen hahmoista ja heidän motiiveistaan.
Joissakin tapauksissa tilanne ja tilanne voivat olla tiiviisti kietoutuneet toisiinsa. Esimerkiksi runo metsään eksyneestä hahmosta saattaa käyttää metsän ympäristöä luomaan mysteerin ja vaaran tunteen ja heijastamaan hahmon tunnetilaa.
Muissa tapauksissa tilanne ja ympäristö voivat olla selkeämpiä. Esimerkiksi sodasta kertova runo saattaa käyttää sodan olosuhteita taustana hahmojen toimille, mutta runon painopiste voi olla hahmojen suhteissa tai heidän tunnereaktioissaan sotaan.
Loppujen lopuksi tilanteen ja ympäristön suhde runoudessa on monimutkainen ja juokseva. Runoilija voi käyttää jompaakumpaa tai molempia näistä elementeistä merkityksen luomiseksi ja lukijan mielikuvituksen aktivoimiseksi.