Runon alussa puhuja muistelee tiettyä hetkeä, jolloin hän käveli isänsä kanssa Toometietä pitkin. Puhuja kuvaa rehevää maisemaa ja luonnon ääniä luoden lukijalle elävän aistikokemuksen. Hän pohtii myös isänsä läsnäoloa ja sen turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka se antoi lapsuudessaan.
Runon edetessä puhujan ajatukset kääntyvät ajan myötä tapahtuneisiin muutoksiin. Hän mainitsee edesmenneen isänsä poissaolon sekä tavan, jolla maisema on muuttunut teollistumisen ja kehityksen myötä. Puhuja ilmaisee menetyksen tunteen ja nostalgiaa lapsuutensa yksinkertaisempia ja viattomampia päiviä kohtaan.
Runossa käsitellään myös identiteetin ja kuulumisen teemoja. Puhuja pohtii yhteyttään Toomeen ja juurtuneisuuttaan maisemaan. Tapahtuneista muutoksista huolimatta hän tuntee syvän yhteyden lapsuudenkotiin ja siihen liittyviin muistoihin.
"Toome Road" on kauniisti muotoiltu runo, joka välittää tehokkaasti erilaisia tunteita ja teemoja. Heaneyn kuvien, aistillisten yksityiskohtien ja symboliikan käyttö lisää runoon syvyyttä ja rikkautta luoden monikerroksisen teoksen, joka resonoi lukijaan. Runon tutkiminen muistista, menetyksestä ja ajan kulumisesta on sekä henkilökohtaista että yleismaailmallista, ja se puhuttelee ihmiskokemusta syvällisesti. Kaiken kaikkiaan "Toome Road" on koskettava ja mieleenpainuva runo, joka esittelee Heaneyn huomattavaa taitoa runoilijana.