Runo esittää perinteisten historiallisten kertomusten voimakasta kritiikkiä, joka usein ylistää voimakkaiden yksilöiden ja instituutioiden saavutuksia ja jättää huomiotta työläisten ja tavallisten ihmisten panokset ja taistelut. Eliittiryhmien kirjoittama historian kertomus syrjäyttää usein sorrettujen kokemukset, mikä johtaa vääristyneisiin selonteoihin, jotka palvelevat hallitsevan luokan etuja.
Fairchild haastaa tämän hallitsevan historiallisen näkökulman esittämällä vaihtoehtoisen linssin, joka keskittää niiden työntekijöiden äänet ja kokemukset, jotka väsymättä osallistuvat yhteiskunnan toimintaan, mutta silti jäävät hyväksikäytetyiksi ja kyvyttömiksi. Runo korostaa vastakohtaa työläisen raskaan työn ja eliitin ylellisen, ylellisen elämän välillä. Se kyseenalaistaa, miksi työntekijöiden ponnistelujen tuottama varallisuus päätyy keskittymään harvojen etuoikeutettujen käsiin, kun taas työntekijät itse jäävät köyhiksi ja syrjäytyneiksi.
Runo käsittelee myös luokkataistelun, riiston ja syrjäytymisen teemoja kapitalistisissa yhteiskunnissa. Fairchild esittelee työläisen ruumiillistumana sorretuista massoista, joiden työtä hallitseva luokka poimii ja hyödyntää, mikä johtaa syvään vieraantumisen tunteeseen oman työnsä hedelmistä. Työntekijän kokemuksesta tulee symboli laajemmasta taistelusta luokka-epä-arvoa ja riistoa ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ylläpitäviä sortojärjestelmiä vastaan.
Lisäksi runo tutkii tiedon ja koulutuksen muutospotentiaalia. Työntekijä, huolimatta kohtaamistaan haasteista, hakee tietoa lukemisen ja koulutuksen kautta, käyttää sitä työkaluna ymmärtääkseen paremmin tilannettaan ja haastaakseen vakiintuneita kertomuksia, jotka pitävät hänet alamaisena. Näin ollen runo ehdottaa, että koulutus voi toimia voimaantumisen välineenä, jonka avulla yksilöt voivat tarkastella kriittisesti sosiaalisia rakenteita ja taistella oikeuksiensa ja ihmisarvonsa puolesta.
Yhteenvetona runo "Työläinen lukee historiaa" toimii voimakkaana historiallisten kertomusten, luokkajaon ja hyväksikäytön kritiikkinä, mutta samalla korostaa koulutuksen merkitystä voiman lisäämisen ja vastustuksen välineenä systeemisen sorron edessä.