Runon puhuja aloittaa puhumalla kuolleelle lapselle ja ilmaisee järkytyksen ja epäuskon tunteen hänen kuolemastaan:"Sinä, jonka olisi pitänyt elää pisimpään/mennyt niin pian." He muistelevat lapsen naurua ja leikkejä sekä iloa, jonka ne tuovat ympärilleen. Puhuja ilmaisee myös syyllisyyden ja katumuksen tunteen ja pohtii, olisiko he voinut tehdä jotain estääkseen lapsen kuoleman.
Runo käsittelee menetyksen teemaa ja merkityksen etsimistä kuoleman edessä. Puhuja pohtii elämän ohimenevää luonnetta ja kuoleman väistämättömyyttä. He kyseenalaistavat, miksi lapsen piti kuolla niin pian, ja ilmaisevat turhautumista ja epätoivoa.
Runon viimeinen säkeistö tarjoaa välähdyksen toivosta ja yliluonnollisuudesta. Puhuja kuvittelee kuolleen lapsen "tähtien joukossa" ja saa lohtua ajatuksesta, että he ovat nyt paremmassa paikassa. Runo päättyy hyväksymisen ja eroamisen tunteeseen, kun puhuja jättää hyvästit lapselle ja ilmaisee toiveen jälleennäkemisestä tuonpuoleisessa elämässä.
"Lament for the Little Fellow" on voimakas ja liikuttava elegia, joka tutkii syvää surua ja menetyksen tunnetta, joka liittyy lapsen kuolemaan. Runo pohdiskelee elämän haurautta ja kuoleman väistämättömyyttä sekä tarjoaa toivon ja yliluonnollisuuden pilkahduksen tragedian edessä.