Runon keskeinen osa on metafora kasvavasta puusta, joka toimii koskettavana vastakohtana ihmiselämän ohikiitävälle luonteelle. Jonson vertaa puun tasaisen, ylöspäin kasvavan kasvun ja ajan hellittämättömän marssin välille. Puu on vakauden ja pitkäikäisyyden symboli, kun taas ihmiselämää kuvataan lyhytaikaisena ja ajan kulumiselle alttiina.
Toistamalla lausetta "se ei kasva kuin puu" Jonson korostaa ihmisen olemassaolon ainutlaatuista ja epävarmaa luonnetta. Toisin kuin puut, jotka voivat kestää vuosisatoja, ihmiset ovat alttiina väistämättömälle ikääntymis- ja lahoprosessille. Runo korostaa luonnon kestävän voiman ja ihmiselämän haurauden välistä vastakohtaa, mikä herättää melankolian ja eksistentiaalisen mietiskelyn tunteen.
Jonson lisää runon emotionaalista vaikutusta entisestään käyttämällä aistillisia kuvia ja personifikaatiota. Elävät kuvaukset "nuoruuden makean tuoksuisesta käsikirjoituksesta" ja elämän "kukasta" korostavat nuoruuden ohimenevää kauneutta ja herkkää luonnetta. Personifioimalla ajan "varkaaksi" ja "metsoksi, joka syö meidän nopeaa alkua", Jonson välittää kiireellisyyden ja menetyksen tunteen, mikä lisää runon koskettavaa sävyä.
Runon päättää filosofinen pohdiskelu elämän lyhyydestä ja maalliseen omaisuuteen takertumisen turhuudesta. Jonson kehottaa lukijaa arvostamaan ohikiitäviä onnen hetkiä ja vaalimaan nykyhetkeä sen sijaan, että hän pyrkisi aineelliseen vaurauteen tai kuolemattomaan maineeseen. Runo rohkaisee lukijoita omaksumaan olemassaolon rajallisuuden ja löytämään lohtua elämän yksinkertaisista iloista.
Lopuksi:"Se ei kasva kuin puu" on kauniisti muotoiltu ja ajatuksia herättävä runo, joka tutkii taitavasti ajan, kuolevaisuuden ja ihmisen tilan teemoja. Jonsonin taitava kuvien, symboliikan ja filosofisen pohdiskelun käyttö kutsuu lukijoita pohtimaan ihmiselämän ohimenevyyttä ja arvostamaan olemassaolomme arvokkaita hetkiä. Runon koskettava viesti ajan lyhyydestä ja nykyisyydessä elämisen tärkeydestä resonoi edelleen lukijoissa tehden siitä ajattoman ja sisäänpäin katsovan kirjallisuuden teoksen.