* Kunnollinen kieli: Runous käyttää usein kuvitteellista kieltä, kuten metaforia, vertauksia ja personifikaatiota, luodakseen elävän ja mielikuvituksellisen kuvan lukijalle.
* Kuvat: Runous luo kuvien avulla lukijalle aistinvaraisen kokemuksen, joka herättää näkymiä, ääniä, tuoksuja, makuja ja tekstuureja.
* Rytmi: Runolla on usein säännöllinen rytmi, joka syntyy painotettujen ja painottamattomien tavujen toistamisesta. Tämä rytmi voi auttaa luomaan liikkeen tai tunteen runoon.
* Riimi: Runoudessa käytetään usein riimiä, joka on saman äänen toistoa kahden tai useamman sanan lopussa. Riimi voi auttaa luomaan runoon yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen.
* Rakenne: Runoudella voi olla useita erilaisia rakenteita perinteisistä muodoista, kuten soneteista ja haikusista, vapaamuotoisempiin, nykyaikaisiin tyyleihin. Runon rakenne voi auttaa luomaan tietyn tunnelman tai sävyn.
* Ääni: Runon ääni on henkilö tai puhuja, joka puhuu runon. Runon ääni voi olla vakava, leikkisä, ironinen tai mitä tahansa siltä väliltä.
* Teema: Runous tutkii usein keskeistä teemaa tai ideaa. Runon teema voi olla mitä tahansa rakkaudesta ja menetyksestä luontoon ja henkisyyteen.
Runous on ainutlaatuinen ja voimakas taiteen muoto, joka voi herättää lukijassa monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Käyttämällä kuvitteellista kieltä, kuvia, rytmiä, riimiä, rakennetta, ääntä ja teemaa runoilijat voivat luoda taideteoksia, jotka ovat sekä kauniita että merkityksellisiä.