Runo sisältää useita onomatopoeettisia sanoja, jotka jäljittelevät syömisen ääntä, kuten "munch", "crunch" ja "buckle". Nämä äänet viittaavat siihen, että syöminen on iloista (jos se on sotkuista!)
2. Hyperboli.
Runossa liioittelua korostetaan, että on tärkeää syödä runo hitaasti ja nauttia sen monista makuista. Esimerkiksi rivi "Anna sanojen hyväillä kieltäsi" viittaa siihen, että kokemuksen tulisi olla samanlainen kuin aistillinen suudelma.
3. Metafora.
Runossa verrataan runon syömiskokemusta erilaisiin muihin toimintoihin, kuten jäätelötönkin maistelemiseen tai laulun kuuntelemiseen. Nämä vertailut vahvistavat ajatusta, että runon syöminen on moniaistinen kokemus, joka ilahduttaa kaikkia aistejasi, ei vain makuhermojasi.