Vähe 1:
- Puhuja kuvailee metsää "lehtien kirjaksi" ja korostaa sen hiljaisuutta.
- Hän tunnustaa kirveen läsnäolon lähellä, mikä viittaa mahdolliseen seesteisen ympäristön häiriintymiseen.
Verkko 2:
- Runo korostaa kirveen tuhoa ja vertaa sitä "uinuvaan kobraan".
- Kirveen muoto on kuvattu yksityiskohtaisesti korostaen sen terävää reunaa ja sen synnyttämää jännitystä.
Värike 3:
- Runoilija siirtyy laajempaan perspektiiviin ja kuvailee metsää "vihreäksi katedraaliksi".
- Hän näkee kirveen välineenä, joka voi tehdä väkivaltaisen lopun rauhalliselle metsälle.
Värike 4:
- Puhuja kuvittelee metsän jättiläissydämenä, joka pumppaa verta (mehua) suonensa (oksiensa) kautta.
- Kirves kuvataan mahdollisena uhkana tälle elämää antavalle järjestelmälle, jolla on voima tehdä äkillinen loppu sille.
Värike 5:
- Runo syventää kaksinaisuuden käsitettä ja viittaa siihen, että jokaisella luomis- tai tuhotoiminnalla on kaksinainen luonne.
- Puhuja korostaa, että vaikka kirves kaatuu ja katkaisee puun, se luo myös uuden siemenen ja potentiaalin uudelle kasvulle.
Värike 6:
- Runon viimeiset rivit toistavat ajatuksen kaksinaisuudesta ja jatkuvasta elämän ja kuoleman kiertokulkusta luonnossa.
- Puhuja toteaa, että jokainen "putoaminen" (viittaen kirveen iskuun) on myös eräänlaista "syntymistä".
Kaiken kaikkiaan "The Axe in Wood" tutkii luomisen ja tuhon välistä tasapainoa korostaen luontaista jännitystä luonnon hiljaisuuden ja seesteisyyden välillä sekä mahdollisuutta häiritä sitä. Se viittaa siihen, että jopa tuhoisissa teoissa on piilotettu uuden elämän siemen ja jatkuvasti kääntyvä olemassaolon kierre.