Runo on rakennettu neljän säkeen sarjaksi, joista jokainen alkaa refräänillä "Nuorena kuolevalle urheilijalle". Ensimmäinen säkeistö kuvaa urheilijan fyysistä kauneutta, suloisuutta ja voimaa sekä hänen kykyään kunnostautua urheilukilpailuissa. Toinen säkeistö keskittyy urheilijan rakkauteen elämään ja intohimoon kilpailua kohtaan. Kolmas säkeistö pohtii urheilijan elämän lyhyyttä ja asettaa vastakkain hänen nuoruuden elinvoimansa hänen kuolemansa väistämättömyyteen. Neljäs ja viimeinen säkeistö päättää runon uudella vahvistuksella urheilijan elämästä, juhlistaen hänen kestävää henkeä ja inspiraation perintöä.