Runo alkaa kertojalla, joka kuvailee satakielilaulun kauneutta. Hän sanoo, että satakielen laulu on "niin suloinen, niin kiihkeä, niin miellyttävä", että se "lävistää sydämen". Sitten hän vertaa satakielin laulua naisen kauneuteen. Hän sanoo, että satakielen laulu on "kuin luutun tai viulun ääni" ja että se on "yhtä makea kuin kukkien tuoksu".
Tämän jälkeen kertoja alkaa pohtia rakkauden ja menetyksen luonnetta. Hän sanoo, että rakkaus on "taivaan iloa", mutta että se on myös "helvetin tuskaa". Sitten hän jatkaa sanomalla, että rakkaus on "piinaa" ja että se on "iloa". Hän päättää lopuksi, että rakkaus on "mysteeri".
Sir Philip Sidneyn runo Nightingale on kaunis ja monimutkainen runo, joka tutkii rakkauden ja menetyksen luonnetta. Runo on täynnä kuvia ja symboliikkaa, ja se on osoitus Sidneyn taidosta runoilijana.