"Pikkupoikani, olemme tuskin ylittäneet tämän suuren laajan, ihmeellisen maailman kynnystä,
Ja vaikka olemme nähneet niin paljon, niin paljon valheita ei ole löydetty, niin paljon valheita on paljastunut.
Menkäämme siis eteenpäin avoimin sydämin ja uteliain silmin,
Sillä maailma on meidän tutkittavamme, näiden valtavien ja tähtitaivaiden alla."
Näillä riveillä puhuja puhuttelee "pientä poikaansa", oletettavasti pientä lasta, ja pohtii heidän yhteistä tutkimus- ja löytömatkaansa maailmassa. Runoilija käyttää "kynnyksen" mielikuvia korostaakseen, että he ovat vasta matkansa alussa, ja suuri osa maailmasta on vielä löytämättä ja odottaa tutkimista.
Ilmaisun "niin lähtekäämme eteenpäin" käyttö välittää odotuksen ja jännityksen tunteen tulevaa kohtaan. Runoilija rohkaisee lastaan omaksumaan tämän seikkailun hengen "avoimin sydämin ja uteliain silmin" ja olemaan vastaanottavainen häntä odottaville ihmeille ja löydöksille.
Viimeinen rivi:"Sillä maailma on meidän tutkittavamme näiden valtavien ja tähtitaivaiden alla", korostaa maailman rajattomuutta ja sen tarjoamia valtavia mahdollisuuksia. Se korostaa ajatusta, että maailma on loputon hämmästyksen, tiedon ja kokemusten lähde, joka odottaa kokemista ja vaalimista.
Kaiken kaikkiaan "Great Wide Wonderful World" -kappaleen viimeinen säkeistö on kutsu omaksua tutkimus- ja löytömatka maailmaan ja rohkaisee lukijoita olemaan avoimia edessä oleville ihmeille ja mahdollisuuksille.