Metsän sydämessä, missä kuiskaukset asuvat,
Syntyy asetelma, sekä rauhallinen että kokeilematon.
Siellä, missä kohoavat puut, ylpeinä ja suunnattomana,
Luonnon kuvakudos, maaginen tunne.
Auringon säteet kutovat pitsisten lehtien läpi yllä,
Valetaan kirjavia kuvioita metsän kerrokseen.
Tuoksuva ilma, männyn ja saniaisen tuoksu,
Paljastaa valtakunnan, jossa rauha ja ihme kaipaavat.
Tuulen pehmeät huokaukset, kuin kehtolaulun humina,
Hyväile sielua, tuleva pyhäkkö.
Lintujen melodinen kuoro täyttää rauhallisen tilan,
Luonnon sinfonia jokaisessa lepattavassa armossa.
Sammaleen matto, rehevä ja smaragdinvihreä,
Kutsuu väsyneet jalat lepäämään välillä.
Tämän eteerisen ympäristön keskellä henki lentää,
Kuljetettu puhtaan nautinnon valtakuntaan.
Tässä luonnon armon seesteisessä syleilyssä,
Aika pysähtyy, huolet löytävät vapautumisensa.
Ajaton turvasatama, jossa unelmat saavat siipensä,
Runo herää eloon, kuulumisen paikka.