Kirjailija:Seamus Heaney
Istuin koko aamun yliopiston sairashuoneessa
Kellojen laskeminen polttotunnit päättyy.
Kello kahdelta naapurimme ajoivat minut kotiin.
Kuistilla tapasin isäni itkemässä -
Hän oli aina ottanut hautajaiset hyvällä askeleella -
Ja Big Jim Evans sanoi, että se oli kova isku.
Vauva huusi ja nauroi ja heilutti vaunuja
Kun tulin sisään, olin hämmentynyt
Vanhat miehet nousevat seisomaan kättelemään minua
Ja kerro minulle, että he olivat "anteeksi vaivani",
Kuiskaus kertoi tuntemattomille, että olin vanhin,
Poissa koulussa, kun äitini piti kädestäni
Hänen ja yskivät vihaiset kyynelettömät huokaukset.
Kello kymmenen ambulanssi saapui
Ruumiin kanssa, sairaanhoitajat stanssasivat ja sitoivat.
Seuraavana aamuna menin huoneeseen. Lumikellot
Ja kynttilät rauhoittivat sängyn vieressä; Näin hänet
Ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon. Vaaleampi nyt,
hänellä oli unikon mustelma vasemmassa temppelissään,
Hän makasi neljän jalan laatikossa kuin pinnasängyssään.
Ei räikeitä arpia, puskuri löi hänet puhtaaksi.
Neljän jalan laatikko, jalka joka vuosi.
Seamus Heaneyn runo "Mid Term Break" on liikuttava pohdiskelu nuoren pojan, puhujan nuoremman veljen, kuolemasta. Runo alkaa puhujan odottaessa korkeakoulunsa sairashuoneessa, laskeen kurssien päättymistä osoittavia kelloja, kunnes naapurit ajavat hänet kotiin. Häntä kohtaa ovella isä, joka itkee, ja Big Jim Evans, joka ilmaisee myötätuntonsa. Puhujan nuorempi veli, vauva, kiukuttelee ja nauraa vaunuissaan, näyttämättä olevan tietoinen tapahtuneesta tragediosta.
Puhuja on hämmentynyt huomiosta, jonka hän saa vanhoilta miehiltä, jotka nousevat kättelemään kätensä ja ilmaisemaan surunvalittelunsa. Kuiskaukset levisivät väkijoukon läpi kertoen heille, että hän on vanhin poika, poissa koulussa. Hänen äitinsä pitää häntä kädestä ja yskii kyyneleettömiä huokauksia, vihaisena poikansa menetyksestä.
Kello 10 saapuu ambulanssi nuoren pojan ruumiineen, jonka sairaanhoitajat ovat valmistaneet. Seuraavana aamuna puhuja menee huoneeseen, jossa hänen veljensä ruumis on levitetty. Pojan sängyn reunaa koristavat lumikellot ja kynttilät luoden rauhoittavan tunnelman. Puhuja näkee veljensä ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon ja on hämmästynyt hänen kalpeasta ulkonäöstään ja unikon mustelmasta hänen temppelissään.
Poika makaa neljän jalan laatikossa, arkussa, joka on liian pieni hänen kasvavalle ruumiilleen, ja se edustaa nuoren elämän traagista loppua. Runon lopussa puhuja pohtii, että arkku on jalka jokaiselle veljensä lyhyen elämän vuodelle.
Runo "Mid Term Break" on voimakas ja koskettava tutkimus surusta ja menetyksestä sekä kuoleman vaikutuksista nuoreen perheeseen. Heaneyn yksinkertaisen kielen ja kuvien käyttö luo elävän kuvan pojan kuolemaan liittyvistä tapahtumista, kun taas runon emotionaalinen syvyys ja resonanssi vangitsevat yleismaailmallisen menetyksen kokemuksen.