Ensimmäinen stanza:
Ensimmäinen säkeistö asettaa kohtauksen kuvalla "lehdet kuin naiset löysyttävät huivejaan", mikä viittaa tahalliseen ja siroiseen liikkeeseen pudotessaan puista. Lehtien vertailu naisiin viittaa haavoittuvuuden ja armon tunteeseen heidän laskeutumisessaan.
Toinen säkeistö:
Toisessa säkeessä puhuja huomauttaa, että lehdet "pudottavat[ping] kuin hiutaleet muotoillusta lumesta" luovat "maton" maahan. Lehtien vertailu lumihiutaleisiin merkitsee herkkua ja runsautta. Pudottavat lehdet peittävät maan peiton tavoin luoden pehmeyden ja mukavuuden tunteen ja heijastavat samalla vuodenajan ohikiitävää luonnetta.
Kolmas säkeistö:
Kolmas säkeistö saa heijastavamman sävyn. Puhuja huomauttaa lehdistä "syöksyi kuin kohtalo / Kansien ventures", jossa kannet voisivat viitata elämänkokemusten kerroksiin, joita kohtaa. Tämä metaforinen syöksy korostaa elämänmatkan arvaamatonta luonnetta ja viittaa haasteiden ja muutosten väistämättömyyteen.
Neljäs säkeistö:
Neljännessä säkeistössä puhuja tarkkailee lehtiä "sekoittuen menemään / Kuten koulusta alkavat lapset". Tämä lehtien esitys lapsina välittää jännityksen ja odotuksen tunteen, mikä on ristiriidassa edellisen säkeistön synkän pohjasävyn kanssa. Se viittaa myös ajatukseen omaksua uusia alkuja ja päästää irti menneisyydestä.
Viides säkeistö:
Runon päätteeksi puhuja tunnustaa pudonneet lehdet "tienä kulkea / juurilla, tuulella, rukouksella", mikä viittaa siihen, että luonnollinen putoamisprosessi on itsessään syvällinen kasvun ja muutoksen matka. Ilmaus "juurella, tuulella, rukouksella" kattaa kolme erillistä voimaa - maanalaisen, elementaalin ja hengellisen - symboloen erilaisia tapoja, joiden kautta elämä kehittyy ja muuttuu.
Kaiken kaikkiaan "Falling Leaves" vangitsee syksyn kauneuden olemuksen samalla kun se tutkii ohimenevyyden, muutoksen ja elämän kiertokulkuja. Dickinson käyttää eloisia kuvia, vertauksia ja metaforia luodakseen monikerroksisen runon, joka kutsuu lukijoita pohtimaan olemassaolon herkkää luonnetta ja elämän kiertokulkujen väistämättömyyttä.