Runo on jaettu kolmeen stanzaan, joista jokainen tutkii janon eri puolia. Ensimmäisessä säkeessä puhuja keskittyy fyysiseen janon tunteeseen. Hän kuvailee kurkkunsa kuivuutta ja polttavaa vatsassaan. Hän tuntee olevansa "autiomaa auringossa". Toisessa säkeessä puhuja siirtyy tutkimaan janon metaforisia vaikutuksia. Hän kirjoittaa:"Minä janoan totuutta, / tietoa, viisautta, / kaikkea sitä, mikä tekee minut viisaaksi." Puhujan jano ei ole nyt vain vettä, vaan syvempää ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Hän haluaa tietää totuuden elämästä, ja hän tuntee tyhjyyden ja epätäydellisyyden tunteen, kunnes löytää sen.
Kolmannessa ja viimeisessä säkeistössä puhuja löytää lopulta etsimänsä. Hän kirjoittaa:"Minä janoan Jumalaa, / rauhaa, rakkautta, iloa, / kaikkea sitä, mikä tekee minut terveeksi." Puhujan jano on vihdoin sammutettu, ja hän tuntee täydellisyyden ja tyytyväisyyden tunteen. Hän on löytänyt etsimänsä, eikä hän ole enää levoton tai tyytymätön.
Runo "Jano" on voimakas tutkimus ihmisen tilasta. Se puhuu yleismaailmallisesta täyttymyksen halusta ja tarjoaa välähdyksen rauhasta ja onnellisuudesta, joka voidaan löytää, kun tämä täyttymys lopulta saavutetaan.