Billy Collinsin runo "The Four C's" keskittyy tapaan, jolla puhumme runoudesta ja siihen liittyvästä kielestä.
Runoilija sanoo, että kun puhutaan runosta, heidän odotetaan puhuvan "juhlallisesti", puhuen "tropeista" ja "kuvioista"; "epäselvyydestä" ja "ironiasta".
Runoilija haluaa kuitenkin keskittyä runon yksinkertaisempiin puoliin - "pieneen sanaan" ja "pieniin tekoihin".
Hän ei halua ihmisten pitävän runoa "ylevänä" tai "älynä", joka on irrallaan jokapäiväisestä elämästä. Hän haluaa ihmisten näkevän runon jonakin "rennona", jonakin, joka puhuu "kahvista, kermasta, lapsista".
Sanat "kahvi" ja "kerma" edustavat epävirallista, persoonallista sävyä, jota runoilija yrittää luoda, kun taas sana "lapset" edustaa rehellisyyttä ja iloa, joka syntyy elämän pienistä asioista.
Runoilija sanoo sitten, että juuri nämä pienet asiat elämässä tekevät hänen Runostaan "sietävän". Hän haluaa kirjoittaa yksinkertaisen ja helposti lähestyttävän runon, josta kuka tahansa voi nauttia, ei vain runon kieltä hyvin tunteva.
Yhteenveto
Billy Collinsin "Four C's" on humoristinen runo, joka käsittelee runoon usein liittyvää kieltä ja odotuksia. Runo rohkaisee lukijoita arvostamaan elämän yksinkertaisia, arkipäiväisiä puolia ja näkemään runoja helpommin ja henkilökohtaisemmin.