1. Pelko ja taikausko: Noidat yhdistettiin usein pelkoon, taikauskoon ja tuntemattomaan. Heillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia, kuten kyky loitsua, aiheuttaa vahinkoa ja ennustaa. Noituuden pelko oli laajalle levinnyt, mikä johti vainoharhaisuuteen ja syytöksiin noituuden harjoittamisesta epäiltyjä henkilöitä vastaan.
2. Vaino: Vuoden 1563 Witchcraft Act ja 1604 Witchcraft Act teki noituudesta päärikoksen Englannissa. Noituussyytökset olivat yleisiä, ja yksilöitä joutui oikeudenkäynteihin ja ankariin rangaistuksiin, mukaan lukien teloitus hirttämällä tai polttamalla roviolla.
3. Yhteys paholaiseen: Monet uskoivat, että noidat tekivät sopimuksen paholaisen kanssa ja antoivat heille yliluonnolliset kykynsä. Tämä yhteys vahvisti negatiivista käsitystä noidista ja niiden yhteydestä pahuuteen ja pimeyteen.
4. Sukupuoliharha: Noituussyytökset kohdistuivat usein suhteettomasti naisiin. Sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttivat tähän sukupuoliharhaan, sillä naisten katsottiin usein olevan alttiimpia pahojen voimien manipuloinnille.
5. Panopukki: Sosiaalisten levottomuuksien tai henkilökohtaisten onnettomuuksien aikana noitia tehtiin joskus syntipukkina ja syytettiin näistä ongelmista. Tämä toimi keinona löytää selityksiä tapahtumille, jotka tuntuivat olevan ihmisen hallinnan ulkopuolella.
6. Suosittu viihde: Vaikka noitia yleensä pelättiin, he myös kiinnostivat ihmisiä. Noituus oli suosittu teema kirjallisuudessa, teatterissa ja kansanperinteessä Shakespearen aikana. Shakespeare itse kuvasi noitia useissa näytelmissä, mukaan lukien "Macbeth" ja "The Merry Wives of Windsor", mikä myötävaikutti noitien kulttuuriseen esitykseen kirjallisuudessa.
On tärkeää huomata, että asenteet noituutta kohtaan vaihtelivat eri sosiaalisten ryhmien ja tutkijoiden välillä Shakespearen aikakaudella. Jotkut ihmiset suhtautuivat skeptisesti noituuteen ja vastustivat epäiltyjen noitien vainoamista, kun taas toisilla oli vahva vakaumus noituuden olemassaolosta ja sen pahanlaatuisista vaikutuksista.