Ensimmäisessä säkeistössä runoilija kuvailee palmua "kuninkaaksi puiden joukossa", korostaen sen majesteettista läsnäoloa ja hallitsevuutta maisemassa. Hän käyttää eloisia kuvia vertaamalla sen lehtiä "vihreän ja keltaisen liekin faneihin" ja sen runkoa "suureen norsunluupylvääseen". Runoilijan sävy on ihailua ja kunnioitusta, kun hän tunnustaa puun loiston ja kauneuden.
Toinen säkeistö ottaa introspektiivisemman käänteen runoilijan pohtiessa henkilökohtaista yhteyttään palmupuuhun. Hän muistaa, kuinka hän tapasi kiivetä puuhun lapsena, saavuttaen sen "ylimmän lehden" ja tunsi itsensä "valloittajaksi". Nämä muistot herättävät nostalgiaa ja kaipausta yksinkertaisempaan, huolettomampaan aikaan.
Viimeisessä säkeistössä runoilija palaa nykyhetkeen ja myöntää, ettei hän enää pysty kiipeämään palmupuuhun, mutta silti löytää lohtua ja inspiraatiota sen läsnäolosta. Hän kuvailee, kuinka puun "keltainen hedelmä" putoaa "kuin tähdet" ja vertaa sen "höyhenmäistä harjaa" "suihkulähteeseen / keltaisen tulen". Tämän säkeistön kuvasto on jälleen elävä ja dynaaminen, ja siinä vangitaan palmun olemus ja sen pysyvä merkitys runoilijalle.
Kaiken kaikkiaan "Keltainen palmu" on juhla luonnon kauneudesta ja runoilijan henkilökohtaisesta yhteydestä luontoon. Elävien kuviensa ja harkittujen heijastustensa avulla Williams välittää ihmeen tunteen ja arvostuksen yhden palmun yksinkertaista mutta syvällistä kauneutta kohtaan.