Hughes käyttää keskustelun sävyä ja yksinkertaista, mutta mieleenpainuvaa kieltä välittämään puhujan tunteita ja ajatuksia. Runon alussa puhuja tunnustaa korkean ikänsä ja toteaa, että he ovat "puolisataa", ilmaus, joka korostaa ajan kulumista ja elämäntunteen karkaamista. Sanan "puoli" käyttö viittaa epätäydellisyyteen ja täyttymättömyyteen, joka vaivaa puhujaa.
Runon edetessä puhuja muistelee nuorempaa itseään, joka on täynnä unelmia seikkailusta ja menestystä. Heillä oli "suunnitelmia ja unelmia/ Ja suunnitelmia ja suunnitelmia", kuvitellen tulevaisuutta, joka oli täynnä jännitystä ja mahdollisuuksia. Nämä toiveet jäävät kuitenkin toteutumatta ja viipyvät pelkkinä "kuun varjoina". Sanan "unelmat" toistaminen korostaa puhujan kaipuuta elämään, joka ei koskaan toteutunut.
Runo sukeltaa puhujan nykyiseen tilaan, jota leimaa irtisanoutumisen ja pettymyksen tunne. He ymmärtävät, että heidän matkansa lähestyy loppuaan, ja he ovat saavuttaneet pisteen, jossa heidän on kohdattava saavuttamattomien tavoitteidensa ankara todellisuus. Rivi "Kävelen hitaasti, hitaasti, hitaasti / kohti 50 vuoden loppua" kuvaa heidän elämänsä hidasta, vauhdikasta tahtia, jota painaa toteutumattomien unelmien taakka.
Puhuja pohtii "teitä, joita he eivät valinneet", symboloen valintoja ja mahdollisuuksia, jotka jäivät käyttämättä tai huomiotta matkan varrella. Tätä katumuksen teemaa korostaa entisestään rivin toisto:"Olisin voinut tehdä niin paljon." Nämä koskettavat sanat ilmaisevat puhujan syvän menetyksen tunteen ja kummittelevan tunteen siitä, mitä olisi voinut olla.
Katumuksen keskellä runossa tunnustetaan myös puhujan elämää koskenut kauneus ja ilot. He puhuvat "auringonlaskuista meren rannalla" ja "lasten naurusta", mikä viittaa siihen, että heidän toteutumattomista unelmistaan huolimatta on ollut onnen ja täyttymyksen hetkiä. Nämä hetket näyttävät kuitenkin ohikiiviltä ja riittämättömiltä kompensoimaan heidän toteutumattomien toiveidensa painon.
Päätöslauseessa puhuja myöntää olevansa "puolessa välissä yötä", käyttäen tätä metaforaa merkitsemään heidän epävarmaa tulevaisuuttaan ja edessä olevaa pimeyttä. Rivi "Ja en tiedä minne olen menossa" kiteyttää puhujan tarkoituksettomuuden tunteen ja selkeän polun puuttumisen eteenpäin. Tämä epävarmuus heijastaa toteutumattomia unelmia, jotka ovat saaneet heidät tuntemaan itsensä eksyksiksi ja ajelehtimaan.
"50, 50" päättyy synkkään säveleen jättäen lukijaan melankolian ja pohdiskelun tunteen. Langston Hughesin runo muistuttaa ajan haurautta, unelmien toteuttamisen tärkeyttä ja elämänmatkan katkeransuloisuutta.