Tässä on joitain laajennettujen runojen ominaisuuksia ja tyyppejä:
1. Eepiset runot :Eepiset runot ovat pitkiä kerronnallisia runoja, jotka kertovat sankariteoista ja sisältävät erilaisia seikkailuja ja hahmoja. Esimerkkejä ovat Homerin "Ilias" ja "Odysseia", Vergiliusin "Aeneis" ja Miltonin "Paradise Lost".
2. Narratiiviset runot :Narratiiviset runot kertovat tarinoita, joissa on usein selkeät juonilinjat ja hahmojen kehitys. Esimerkkejä ovat Geoffrey Chaucerin "Canterbury Tales", Samuel Taylor Coleridgen "The Rime of the Ancient Mariner" ja Alfred, Lord Tennysonin "The Idylls of the King".
3. Romanttiset runot :Laajennetut romanttisen ajan runot tutkivat usein luonnon, tunteiden, mielikuvituksen ja yksilön teemoja. William Wordsworthin "The Prelude", John Keatsin "Endymion" ja Percy Bysshe Shelleyn "Epipsychidion" ovat esimerkkejä romanttisesta runoudesta.
4. Modernistiset ja nykyajan laajennetut runot :1900-luvulla ja sen jälkeen monet runoilijat kokeilivat muotoa, rakennetta ja kieltä laajennetuissa teoksissaan. Esimerkkejä ovat T.S. Eliotin "The Waste Land", Elizabeth Bishopin "The Complete Poems" ja Allen Ginsbergin "Howl".
5. Jaeromaanit :Joitakin laajennettuja runoja voidaan pitää runoromaaneina, jotka kertovat tarinoita runollisessa muodossa runsaalla rivi- ja hahmomäärällä. Niissä yhdistyvät runouden ja narratiivisen fiktion näkökohdat.
6. Dramaattiset runot :Näissä laajennetuissa runoissa on hahmoja, puheita ja toimintoja, mutta niitä ei yleensä esitetä lavalla. Esimerkkejä ovat Lord Byronin "Manfred" ja Robert Browningin "My Last Duchess".
Laajennetut runot tarjoavat runoilijoille vapauden tutkia monimutkaisia teemoja, luoda runsasta symboliikkaa ja tehdä ikimuistoisia runomatkoja, jotka vievät lukijat syvälliseen ja mukaansatempaavaan lukukokemukseen.